JÄÄMERILÄTEET 1941-1945
Otettu kirjasta: "Murmanskin saattueet. Ihmisiä arktisessa sotadraamassa". Kirjoittaja Harald Henriksen, Oslo 2011: 17-18, 142, 144-145.
"Saksan Norjan-kampanjan päätyttyä kesäkuussa 1940 strateginen tilanne muuttui rajusti Saksan eduksi. Vuosina 1941-42 Kriegsmarine siirsi useita suuria pinta-aluksia Norjaan, ja saksalaiset perustivat Norjan rannikolle useita ilma- ja laivastotukikohtia. Saksalaiset sukellusveneet ja pinta-alukset olivat siten lyhyemmät kaikki liikennereitti, mukaan lukien matka-ajat Yhdysvaltoihin ja Iso-Britannia Saksalaiset voisivat myös käyttää lähellä olevia tukikohtia Pohjois-Norjan rannikolla tuhoisiin hyökkäyksiin arktisia saattueita vastaan.
Saksan hyökkäys Neuvostoliittoa vastaan 22. kesäkuuta 1941 oli tilaisuus liittoutuneiden saattueiden järjestämiselle Luoteis-Venäjälle. Varhain aamulla Adolf Hitler oli käynnistänyt kaikkien aikojen suurimman sotilaallisen hyökkäyksen, operaatio Barbarossan. [...]
Tässä kriittisessä tilanteessa Neuvostoliiton johtaja Josef Stalin otti yhteyttä Britannian pääministeriin Winston Churchilliin ja pyysi apua aseiden ja varusteiden muodossa. Churchill vastasi spontaanisti Stalinin pyyntöön, ja muutaman viikon sisällä ensimmäinen brittiläinen saattue oli matkalla Liverpoolista Arkangeliin lentokoneiden ja tankkien kanssa. [...]
Neuvostoliiton ilmavoimien suurien osien tuhoutuminen ja Saksan nopea eteneminen Moskovaan tekivät briteille ja heidän liittolaisilleen selväksi, että Neuvostoliiton sotatarvike- ja muiden tarvikkeiden tarve oli valtava ja kiireellinen. [...]
Saksan Norjan miehitys ja hyökkäys Neuvostoliittoon tarkoittivat, että ainoa elinkelpoinen kuljetusreitti Britanniasta Neuvostoliittoon oli pohjoinen saattue reitti Norjanmeren ja Barentsinmeren yli Luoteis-Venäjälle. Ilmasto- ja maantieteelliset olosuhteet asettivat vakavia rajoituksia tämän reitin käytölle ja hyödyntämiselle. Ajojää saattaa pakottaa saattueet lähemmäksi Pohjois-Norjan rannikkoa ja altistaa kauppa-alukset ja saattajat lentokoneiden ja Saksan tukikohtien laivojen hyökkäyksille. Talvella miehistö kohtasi myrskyjä ja äärimmäistä kylmyyttä, kun taas kevät- ja kesäkuukausina 24 tunnin päivänvalo paljastaisi saattueet helpommin viholliselle.
Ensimmäisinä kuukausina Saksan hyökkäyksen Neuvostoliittoon jälkeisinä kuukausina pääasiassa brittiläiset kauppa-alukset toivat sotatarvikkeita Neuvostoliittoon. Syksyn 1941 aikana joukko venäläisiä kauppalaivoja ja muutama Panaman ja eri Länsi-Euroopan lippujen alla purjehtivia kauppalaivoja liittyi Luoteis-Venäjän matkoille. Kun Yhdysvallat astui sotaan ja säännöllinen pohjoisen saattue reitti perustettiin, amerikkalaiset ja brittiläiset kauppa-alukset hallitsivat arktista saattueliikennettä. Lopulta joukko norjalaisia kauppalaivoja liittyi saattuepalveluun Luoteis-Venäjällä, mutta suurin osa Norjan kauppalaivastosta purjehti Atlantin saattueilla. [...]
Myös useilla norjalaisilla tankkerilla oli keskeinen rooli arktisessa saattuekaupassa. Haugesundin moottoritankkeri Noreg purjehti useaan otteeseen Murmanskin saattueiden kanssa bunkkeroivana aluksena ja toimitti liittoutuneiden saattoaluksille polttoainetta. Bunkkerointi tapahtui avomerellä, ja 12 000 tonnin moottorisäiliöalus oli luonnollisesti saksalaisten pommittajien ja sukellusveneiden keskeinen kohde.
Useat norjalaiset säiliöalukset kuljettivat polttoainetta vaarallisella saattuereitillä Luoteis-Venäjälle. Höyrytankkerit Mirlo, Marathon ja Norfjell sekä moottoritankkerit Herbrand ja Egerø uhmasivat lentokoneiden ja sukellusveneiden hyökkäyksiä viedäkseen tärkeän lastin Murmanskiin, Arkangeliin tai Molotovskiin. DT Norfjell torpedoi Kvitsjøen-järvellä helmikuussa 1945, ja kaksi miehistöstä kuoli.
Google-kääntäjä